Site icon ALL-YOUTH

Irti byrokratiasta! – Juurevaa kanssatutkimusta syrjäseudun nuorten palveluista ja niiden kehittämisestä

Kuva: Root’s

Vertaishaastatellut nuoret kokevat nykyisen elämäntilanteensa epävarmaksi. Elämä tuntuu jumiutuneen jonkinlaiseen välitilaan. He kokevat silti voivansa vaikuttaa oman elämänsä asioihin.

Suomalainen palvelujärjestelmä on perinteisesti nojautunut ajatukselle tasaveroista palveluista ikään ja asuinpaikkaan katsomatta. Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että käytännössä palvelut jakautuvat epätasa-arvoisesti eri väestöryhmissä ja maantieteellisillä alueilla. Niukasti saatavilla ja saavutettavissa olevat palvelut leimaavat erityisesti syrjäseuduilla asuvien nuorten elämää, mutta tutkimustietoa heidän palvelukokemuksistaan on toistaiseksi vain vähän. Millaisia kokemuksia työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilla syrjäseutujen nuorilla on paikkakuntansa palveluista, ja miten he itse kehittäisivät niitä, jos siihen olisi mahdollisuus? Näitä kysymyksiä olemme tutkineet ALL-YOUTH -hankkeen tamperelaisten tutkijoiden ja Ikaalisissa toimivan starttipajan yhteisessä projektissa.

Osallisuutta tutkimusyhteistyöllä

Ikaalinen on noin 7000 asukkaan kaupunki läntisellä Pirkanmaalla. Ikaalinen on tunnettu kauniista luonnostaan ja vireästä kulttuuritoiminnastaan, mutta monien muiden syrjäseutujen tavoin se kärsii pitkien etäisyyksien, työpaikkojen vähyyden, kuihtuvien palveluiden ja kuntatalouden niukkojen resurssien yhteen kiertyvistä ongelmista. Ikaalislaisten nuorten näkökulmasta syrjäisyyteen liittyvä ”arjen maantiede” (Tuuva-Hongisto, Pöysä ja Arvila 2016) merkitsee monenlaisia käytännön haasteita, liikkumisen vaikeutta ja kalleutta, harrastustilojen puutetta ja vaikeuksia päästä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä TE-toimiston palveluiden äärelle – jos palveluita ylipäätään on saatavilla. Asiointi maakuntakeskukseen Tampereelle on monille hankalaa, ja vähävaraisille nuorille miltei mahdotonta. Vastaavanlaisia havaintoja palveluverkoston kattamattomuudesta kasvukeskusten ulkopuolella on tuotu esiin myös esimerkiksi Itä-Suomen nuorille tehdyssä Nuorisopuntarissa.

Julkisten palveluiden saatavuuden, resurssien ja laadun kysymykset puhuttavat toistuvasti myös Ikaalisissa toimivan starttipaja Root’sin nuoria ja heidän ohjaajiaan. Root’s on ikaalilaisille 17-29-vuotiaille nuorille tarkoitettu matalan kynnyksen työpaja, joka tarjoaa yksilö-, ryhmä- ja työvalmennusta kuntouttavassa työtoiminnassa ja sosiaalisessa kuntoutuksessa oleville nuorille. Työpajan tavoitteena on vahvistaa nuorten arjessa pärjäämisen valmiuksia ja jatkopoluttaa heidät eteenpäin opintoihin ja työelämään. Valmennuksessa painottuvat käytännön palveluneuvonnan ohella nuorten omien tavoitteiden kuunteleminen, sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen ja yhteiskunnallisen osallistumisen harjoitteleminen.

Monien muiden yhteiskunnan marginaalissa elävien nuorten tavoin myös Root’sin nuorilla on kokemuksia siitä, että he ovat yhteiskunnan silmissä näkymättömiä ja vailla vaikutusmahdollisuuksia. Vastaavanlaisiin näkymättömyyden, merkityksettömyyden ja osattomuuden kokemuksiin olemme tarttuneet useissa ALL-YOUTH-hankkeen osatutkimuksissa ja selvittäneet yhdessä tutkimuskumppaniemme kanssa, millaisia esteitä nuorten osallistumisen tiellä on ja millaisia korjaussarjoja tarvitaan, jotta kaikki nuoret pääsevät halutessaan mukaan vaikuttamisen kentille ja verkostoihin. Tämän kiinnostuksen ja yhteisen tavoitteen, nuorten yhteiskunnallisen voimauttamisen tiimoilta lähdimme syksyllä 2018 suunnittelemaan tutkimusyhteistyötä myös Root’sin nuorten kanssa. Erityisesti meitä kiinnosti se, millaisia mahdollisuuksia ja kokemuksia tutkijoiden ja nuorten yhteinen kanssatutkimus voisi tarjota nuorten osallisuudelle.

Kanssatutkimuksen parissa

Tarkoitamme kanssatutkimuksella sellaista lähestymistapaa, jossa tutkimukseen osallistuvia ihmisiä ei ajatella tutkimuksen kohteina vaan oman elämänsä asiantuntijoina ja tasaveroisina tutkimuskumppaneina. Kanssatutkimusta tehtäessä tutkijat eivät päätä valmiiksi, mitä tutkitaan ja miten, vaan tutkimuksen taustalla ovat ihmisten itse määrittämät kysymykset ja toiveet, ja tutkimusprosessia viedään eteenpäin yhdessä suunnittelemalla. Näin olemme toimineet myös starttipajanuorten kanssa, tunnustellen rauhassa, millainen yhdessä tekeminen on tuntunut heistä mahdolliselta, hyvältä ja merkitykselliseltä. Tutkimukseen liittyviä tapaamisia meillä on ollut noin kerran kuukaudessa.

Lähdimme prosessissa liikkeelle kartoittamalla nuoria kiinnostavia tutkimusaiheita World Café -työpajassa. Keskustelimme pajassa arvoista, hyvästä elämästä ja tulevaisuuden haaveista ja eläydyimme kuvitelmiin siitä, millainen olisi unelmien Ikaalinen 2030-luvulla. Pohdimme, millaista kehitystä tarvitaan, jotta unelmat voisivat toteutua – ja vastaavasti, jotta dystooppiset, hyvän elämän mahdollisuuksia syrjäyttävät kehityskulut voitaisiin välttää. Työpajan tuloksena kanssatutkimuksen aiheeksi valikoitui nuorten toiveesta julkisten palveluiden tila ja tulevaisuus. Päätimme kerätä tietoa siitä, millaisia kokemuksia starttipajan nuorilla on paikkakunnan palveluista, miten palveluita voitaisiin kehittää, ja miten nuoret voisivat itse osallistua palveluiden suunnitteluun.

Starttipajan nuoret ovat yhdessä ohjaajien kanssa sopineet, millaisista arvoista pajan toiminta ponnistaa. Kuva: Root’s

Ennen aineiston hankintaa harjoittelimme tutkimustyöpajassa tutkimuksen tekemisen perustaitoja, tutkimuskysymysten muotoilemista, tutkimussuunnitelman laatimista sekä haastattelujen tekemistä, ja tutustuimme lyhyesti aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Perehdytyksen jälkeen nuoret laativat yhdessä starttipajaohjaajan kanssa lyhyen tutkimussuunnitelman ja keräsivät aineistoa kartoittamalla olemassa olevia palveluita ja tekemällä vertais- ja asiantuntijahaastatteluita. Nuoret toimivat vuorotellen sekä haastateltavina että haastattelijoina. Aineistoa purettiin yhdessä nuorten, ohjaajien ja tutkijoiden kesken, ja niiden pohjalta on tarkoitus kirjoittaa yhteisiä julkaisuja.

Matkan varrella olemme usein keskustelleet nuorten kanssa kanssatutkimukseen liittyvistä käytännöllisistä ja eettisistä kysymyksistä. Tutkimuksen tekeminen yhdessä ei ole ollut aina helppoa, emmekä ole sitä alun perinkään olettaneet ja luvanneet. Silti yhteistyö on antanut meille kaikille paljon hyviä ja voimauttaviakin kokemuksia. Palautetta kysyessämme nuoret ovat vastanneet kokeneensa, että yhteistyö on ollut sekä jännittävää ja opettavaista että onnistumisen tunteita tuottavaa. Olemme yhdessä päätyneet ajattelemaan, että kanssatutkimus on osallistujien kannalta vahvaa oman tiedon, kokemuksen ja äänen esiintuomista, ja siten yhteiskunnallista osallisuutta ja osallistumista.

Irti byrokratiasta ja palvelut pyörille

Vertaishaastatteluissa kysyttiin haastateltavien elämäntilanteesta, huolista, tulevaisuuden unelmista, julkisiin palveluihin liittyvistä kokemuksista sekä palveluiden kehittämisideoista. Haastateltavilta tiedusteltiin myös vaikuttamisen kokemuksista (”tuntuuko sinusta siltä, että voit vaikuttaa omaan elämääsi ja tehdä haluamasi valintoja?”, ”tuntuuko sinusta siltä, että voit vaikuttaa yhteiskuntaan?”).
Haastatteluaineistosta ilmenee, että nuoret kokevat nykyisen elämäntilanteensa epävarmaksi. Elämä tuntuu jumiutuneen jonkinlaiseen välitilaan, tulevaisuuden suunnitelmat ovat epäselviä, eivätkä nuoret oikein tiedä, ”mitä haluaisin tehdä”, ”mitä voisin tehdä”, ”mitä jaksan tehdä”.

Haastateltavat tuntevat huolia sekä henkilökohtaisessa elämässään että yleisemmin. Henkilökohtaiset huolet liittyvät omaan terveyteen ja mielenterveyteen, jaksamiseen, itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Yleisemmällä tasolla huolta kannetaan muun muassa yhteiskunnan kahtiajakautumisesta ja ympäristön tilasta. Vastaavasti unelmat liittyvät pitkälti samoihin teemoihin. Nuoret haaveilevat hyvästä terveydestä, arjessa jaksamisesta ja itsenäisestä pärjäämisestä. Toiveissa on opiskelu- ja työpaikan löytäminen ja oman perheen perustaminen. Monen tuntemus silti on, että oman elämän kääntyminen parempaan suuntaan vie aikaa. Hyviä asioita ei ehkä edes uskalleta toivoa vielä tässä ja nyt.

Tutkimuksen tekemisen perustaitoja, kuten haastattelemista, harjoiteltiin yhteisessä työpajassa tutkijoiden johdolla. Kuva: Root’s

Kaikki haastateltavat kokevat voivansa vaikuttaa oman elämänsä asioihin ja päätöksiin jonkin verran, vaikkakin monet kokevat ulkoapäin tulevia paineita. Itselle kiinnostavia ja tärkeitä valintoja on vaikeaa tehdä, kun joutuu esimerkiksi Kelan ja työllisyyspalvelujen tuottaman ”byrokratian rattaisiin”. Haastateltavat pohtivat, ”miten sellasiin oletuksiin pystyis vastaamaan?”, ja jotkut ovat päätyneet siihen, että elävät mieluummin ”köyhänä mutta vapaana” kuin pyörivät loppumattomassa byrokratian viidakossa tuki- ja aktivointitoimineen. Käytännön elämässä omia vaikutusmahdollisuuksia vaikeuttaa yksinkertaisesti jo se, että liikkuminen syrjäseudulla on hankalaa, julkinen liikenne ei vastaa tarpeita, ja matkat esimerkiksi maakuntakeskukseen Tampereelle ovat nuorille liian kalliita.

Haastateltavien mukaan myös yhteiskuntaan voi vaikuttaa jonkin verran. Vaikuttamismahdollisuuksina mainitaan esimerkiksi äänestäminen ja kansalaistoiminta. Vaikuttaminen on silti monille kaukainen asia, ”pitkä prosessi”, sillä se vaatii riittävää henkilökohtaista hyvinvointia ja jaksamista, mikä monelta uupuu. Kun hyvinvointia lähestytään kolmena toisiinsa kytkeytyvänä ulottuvuutena (voidakseen hyvin ihminen tarvitsee riittävän toimeentulon, kuulumista rakentavia, sosiaalisesti merkityksellisiä suhteita sekä mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan; esim. Raivio ja Karjalainen 2013), on mahdollista ymmärtää, miksi monet nuoret kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen uuvuttavaksi. Osallisuus ja sen myötä mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä heikentyy, jos jokin hyvinvoinnin ulottuvuuksista on riittämättömällä tasolla. Nuorten kokemukset palvelujärjestelmän byrokraattisuudesta, pakottavuudesta ja huonosta saatavuudesta ovat omiaan nakertamaan luottamusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Haastatteluissa nuoret nostavat vaikuttamisen esteeksi myös sen, että yhteiskunnan vähävaraisten ja rikkaiden ihmisten välillä vallitsee merkittävä kuilu. Monet ihmiset ovat liian ”ahneita” välittääkseen aidosti niistä, jotka eivät kykene tai jaksa tuoda esiin omaa ääntään.

Kysyttäessä julkisista palveluista ja niiden käyttämiseen liittyvistä kokemuksista, haastateltavat toivat esiin eritoten mielenterveys-, työvoima- ja Kelan palveluiden saatavuuden ja laadun ongelmat. Mielenterveyspalveluja ei ole paikkakunnalla tai lähiseudulla riittävästi, ja niitä saadakseen pitää jaksaa ”tapella” terveydenhuollossa. Työvoima- ja Kelan palveluiden ei myöskään koeta vastaavan tarpeita. Henkilökohtaista palvelua on vaikeaa saada, eikä nuorilla ole pääsyä esimerkiksi Tampereella sijaitsevan Ohjaamon palveluihin. Ohjaamon kaltaista yhden luukun palvelua toivottiin myös Ikaalisiin, kuten myös toimivia nettisivuja, joihin koottaisiin kulloinkin ajantasaisin tieto. Nuoret toivovat palveluilta etenkin henkilökohtaista kontaktia, ihmistä, joka kuuntelisi ja osaisi ”ottaa nuorten tilanteesta kopin”. Starttipajatoiminta ja kaupungin etsivä nuorisotyö saavat haastateltavilta kiitosta. Starttipajan ja etsivän ohjaajat koetaan tärkeäksi tukiverkostoksi, palveluita koskevan tiedon välittäjiksi ja nuorille vieraan ”Kela-kielen puhujiksi”, mutta ongelmana on jatkuva resurssien riittämättömyys.

Tutkimusprosessin kuluessa keskustelimme usein palveluiden, myös nuorisotyön, digitalisoitumisesta. Root’sin nuoret käyttävät digitaalisia välineitä ja palveluita yhtä tottuneesti kuin muutkin nuoret, mutta he pelkäävät, että digitalisoituminen ja tekoälyn hyödyntäminen tarkoittavat samalla ihmiskontaktien vähenemistä. Inhimillisen palvelun säilyttäminen koetaan ensiarvoisen tärkeäksi, eikä nuorten mielestä Ikaalisen kaltaisten syrjäseutujen palveluita saa jättää kokonaan digitaalisten viestintävälineiden ja bottien varaan. Kasvokkaista palvelua voitaisiin heidän visiossaan viedä syrjäseutujen nuorille vaikkapa pyörien päällä.

Lopuksi: Entä jos ei olisi pakko lähteä?

Aiemman tutkimustiedon mukaan syrjäseutujen nuoret ovat tottuneet niukkoihin tai olemattomiin julkisiin palveluihin ja ovat elämäänsä yleisesti ottaen tyytyväisiä. Puhe ”maaseudun rauhasta” ei ole heille klisee. Tutkimuksissa nuoret ovat tuoneet esiin nauttivansa vapaudesta ja asumisesta luonnon keskellä, eivätkä he yleensä koe esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien ja nuorisotilojen puutetta ongelmana. Silloin kun on tarve, tekemistä keksitään itse tai pienellä porukalla.

Ongelmia syntyy syrjäseutujen nuorten näkökulmasta silloin, kun elämänkulkuun ilmaantuu takkuja ja tukipalveluille olisi tarvetta, mutta niitä ei ole saatavilla, ne eivät ole saavutettavissa tai nuorten tarpeiden kannalta sopivia. Tällaiset tilanteet ovat starttipajan nuorille arkipäivää. Syrjäseuduilla elävien nuorten elämää varjostaa myös koulutus- ja palkkatyökeskeisen yhteiskunnan tuottama puhe pois lähtemisen pakosta. Tuuva-Hongiston, Pöysän ja Arvilan (2016) mukaan kyse on sekä symbolisesta että käytännöllisestä pakosta. Symbolisessa mielessä nuorten odotetaan olevan motivoituneita lähtemään syrjäseuduilta sinne (urbaaneihin keskuksiin), missä on ”oikeaa elämää”. Toisaalta monet joutuvat jättämään kotiseutunsa siksi, että yhteiskunnan aktivointitoimet pakottavat heidät siihen sosiaali- ja työttömyysturvan menettämisen uhalla.

Tutkimusprosessin aluksi keskusteltiin nuorten näkökulmasta kiinnostavista tutkimusartikkeleista. Kuva: Tiedekirja

Tästä huolimatta nuoret uskaltavat haaveilla tulevaisuudesta omalla kotiseudullaan, eikä heillä ole välitöntä hinkua suuriin kaupunkeihin. Näin toteavat tutkimuksessaan Tuuva-Hongisto, Pöysä ja Arvila (2016), ja saman havainnon olemme mekin tehneet omassa kanssatutkimuksessamme. Tulevaisuus etäällä maakunta- ja kaupunkikeskuksista kuitenkin edellyttää, että julkiset palvelut eivät karkaa lopullisesti syrjäseutujen ihmisten ulottumattomiin ja että nuoret otetaan mukaan tulevaisuuden palvelujen suunnitteluun. Kanssatutkimuksemme perusteella jaamme Häikiön ja Kallisen (2018, 122-123) näkemyksen, jonka mukaan

”sosiaalisesti innovatiivisten palveluiden aikaansaaminen edellyttää asiantuntijuuden ja nuorten toimijuuden ymmärtämistä uudella tavalla sekä resurssien ja määrittely- ja toimintavallan jakoa uusin periaattein. – Yhtenä herätteenä tähän voisi olla palveluissa vallitsevien valtasuhteiden tunnistaminen ja ymmärrys siitä, että palveluita määrittävät kulttuuriset jäsennykset voivat olla ristiriidassa niitä käyttävien omien tulkintojen kanssa. Nuoret tunnistavat ongelmat eri tavoin kuin palveluissa työskentelevät asiantuntijat. Sosiaaliset innovaatiot mahdollistava asiantuntijuus perustuu siihen, että se avaa nuorten kasvua ja oppimista tukevia toimintamahdollisuuksia. Tällöin nuorten palvelut eivät pyrkisi vain määrällisesti mitattavaan koulutukseen, työllistymiseen tai palvelusta-palveluun-poluttamiseen vaan huomioisivat täysi-ikäisten nuorten moniulotteisen osallisuuden ja osallistumisen tässä ja nyt.”

Tiina Rättilä, Jarmo Rinne ja Starttipaja Root’sin nuoret ohjaajineen sekä Ikaalisten etsivä nuorisotyö

Lähteet:
Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti. 2018. Hyvinvointipalvelut ja nuoret aikuiset – Ohjausta moni-mutkaistuneissa siirtymissä. Teoksessa S. Aaltonen & A. Kivijärvi (toim.) Nuoret aikuiset hyvin-vointipalveluiden käyttäjinä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 13, 67-23. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/pekkarinen_2017_ma_oon_ollut_tassa…_teoksessa_aaltonen__kivijarvi.pdf

Eriksson, Susan. 2016. ”Eipä oo kovin hääppöstä” – Syrjäseutujen kurjistuminen. Teoksessa S. Eriksson & J. Ronkainen (toim.) Mitä nuoret ajattelevat palveluista? Itä-Suomen nuorisopuntarissa nuoret ja palvelujärjestelmä. Mikkelin ammattikorkeakoulu 2016, A: Tutkimuksia ja raportteja – Research Reports 109. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122276/URNISBN9789515885869.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Häikiö, Liisa & Kallinen, Yrjö. 2018. Nuorten aikuisten tarpeet ja asiantuntijoiden mahdollisuudet palveluiden suunnittelussa. Teoksessa S. Aaltonen & A. Kivijärvi (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvoin-tipalveluiden käyttäjinä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 13, 103-126. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/pekkarinen_2017_ma_oon_ollut_tassa…_teoksessa_aaltonen__kivijarvi.pdf

Palola, Elina, Hannikainen-Ingman, Katri & Karjalainen, Vappu. 2012. Nuorten syrjäytymistä on tutkittava pintaa syvemmin. Yhteiskuntapolitiikka 77:3, 310-315. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102895/palola.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pyyry, Noora. 2012. Nuorten osallisuus tutkimuksessa. Menetelmällisiä kysymyksiä ja vastausyrityksiä. Nuorisotutkimus 31:1, 35-53.
Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno. 2013. Osallisuus e ole keino tai väline, palvelut ovat. Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa T. Era (toim.) Osallisuus: oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/64153/JAMKJULKAISUJA1562013_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tokola, Nina, Rättilä, Tiina, Honkatukia, Päivi, Mubeen, Fath E & Mustalahti, Irmeli. 2019. ”Haluan tulla nähdyksi huiviltani.” Nuorten musliminaisten kokemuksia kuulumisesta työelämässä. Nuorisotutkimus 37:2, 22-37.

Tuuva-Hongisto, Sari Pöysä, Ville & Arvila, Päivi. 2016. Syrjäkylien nuoret – unohdetut kuntalaiset? Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 99. https://kaks.fi/wp-content/uploads/2016/10/Syrj%C3%A4kylien-nuoret-unohdetut-kuntalaiset.pdf

Jaa sosiaalisessa mediassa. Dela i sociala medier. Share in social media.
Exit mobile version